ijävariantit

Ijävariantit ovat jäämuotojen kokonaisuus, jota käytetään kuvaamaan veden jääkiteiden ja amorfisten jäämuotojen erilaisia ominaisuuksia. Käsite esiintyy erityisesti kryologiassa ja planeettatieteissä.

Jäällä tunnetaan useita kiteisiä faaseja, kuten Ice Ih (yleisin maapallolla; litteä, hexagoninen rakenne) ja Ice Ic (kubinen). Korkeapaineisissa oloissa muodostuvat faasit Ice II, III, V, VI ja VII (ja VIII). Lisäksi on amorfisia jäämuotoja, kuten matala tiheys amorfinen jää (LDA), korkea tiheydellinen amorfinen jää (HDA) sekä erittäin korkean tiheyden amorfinen jää (VHDA).

Varianttien muodostuminen riippuu paineen ja lämpötilan yhdistelmästä, jäähdytysnopeudesta sekä epäpuhtauksista ja rakenteellisesta rajoitteesta. Paineiden kasvaessa jää voi siirtyä korkeapaineisiin faaseihin; nopea jäädytys voi suosia amorfisten muotojen säilymistä.

Ominaisuudet vaihtelevat merkittävästi: kiteiden järjestys, tiheys, äänidispersio ja optiset ominaisuudet muuttuvat faasista toiseen. Esimerkiksi korkeapaineiset faasit ovat yleensä tiheämpiä kuin tavanomainen jää, ja amorfiset muodot omaavat erilaiset järjestyksen tasot sekä spektrifunktiot.

Merkitys ja sovellukset: planeetta- ja kuututkimus hyödyntävät jäävarianttien tuntemusta sekä jääolosuhteiden mallintamista; ilmastotutkimuksessa ja krioprotostuksessa jäänvarianttien ymmärtäminen voi auttaa.

Luokitus ja terminologia ei ole standardoitua: eri julkaisut nimeävät faasit tavallisesti erilaisilla tavoilla, ja termi "ijävariantit" voi esiintyä yleisen käsitteenä tai viitata erityiseen faasien ryhmään.