ihoepiteeli

Ihoepiteeli, suomenkielinen nimi epidermikselle, on ihon uloin kerros. Se muodostaa kerrostuneen, keratinoituvan epiteelin, joka suojaa kehoa ympäristötekijöiltä ja rajoittaa veden haihtumista. Epidermis on avaskulaarinen, ja sen ravinteet sekä hapet saadaan dermiksen verisuonista diffuusion kautta.

Rakenne: Epidermis jaetaan viiteen kerrokseen paksussa ihossa: basaalikerros (stratum basale), spinosum-kerros (stratum spinosum), granulosum-kerros (stratum granulosum), lucidum-kerros (stratum lucidum, vain paksussa ihossa) sekä corneum-kerros (stratum corneum). Basal-kerroksessa sijaitsevat kantasoluja, jotka jakaantuvat ja tuottavat keratiinia. Keratiinisolut kuljettavat solujen noston ylöspäin, ja lopulta ne kuolevat ja muuttuvat korneiiniksi, muodostaen sarveiskerroksen.

Solutyypit: Suurin osa epidermiksestä koostuu keratinosyyteistä. Melanosyymit tuottavat melaniinia ja vaikuttavat UV-suojaukseen. Langerhansin solut ovat antigen-esittelijöitä ja osallistuvat immuunivasteisiin. Merkellin solut liittyvät mekaaniseen aistiin ja kosketukseen.

Toiminnot: Epidermis toimii ensisijaisena fyysisenä ja kemiallisena barierina, ehkäisee veden haihtumista, suojaa UV-säteilyltä sekä osallistuu aisti- ja immuunitoimintoihin.

Uusiutuminen ja paraneminen: Epidermis uusiutuu noin 2–4 viikossa aikuisella. Vauriot korjataan re-epitelialisaation kautta basal-kerroksen kantasolujen avulla; tulehdusvaiheessa aktivoituvat immuunisolut.

Paksuus ja sijainti: Paksu iho, kuten kämmenissä ja jalkapohjissa, sisältää stratum lucidumin sekä paksun corneum-kerroksen. Ohut iho, muualla kehossa, on ohuempi, lucidum-kerrosta ei ole, ja siinä esiintyy karvat sekä hikirauhasia ihon syvemmissä kerroksissa.