ihminenkäyttäytyminen

ihminenkäyttäytyminen käsittelee ihmisen toiminnallisia ilmiöitä, motiiveja, reaktioita ja rutiniä. Käsitteeseen kuuluu sekä yksilöllinen että ryhmäkäsitys, ja se kattaa fysiologiset, psykologiset ja sosiaaliset näkökulmat. Tieteellinen tarkastelu on perustanut periaatteita kognitiivisesta, behavioraalisesta, evoluutiolajittelua, sosiaalipsykologiaa ja neurotieteen näkemyksistä.

Ensimmäiset systemaattiset tutkimukset pidettiin 1800‑luvun alkupuolella, joilla tutkijat ovat tarkastelleet vahvistuspohjaista menettelyä ja kognitiivista dissonanssia. 1900‑luvun keski‑ ja jälkivaiheiden biologinen kantama tuli vahvemmaksi neurotieteen lisääntyvän kuvan myötä. Juuri tänä aikana syntyi myös evoluutiopsykologinen paradigma, joka pohjautuu luonnonturvaan ja adaptatiivisten käyttäytymismalleiden selittämiseen.

Nykyisin tutkimusesiintyvä loma on monitekninen, ja se yhdistää kvantitatiivinen data-analyysi, realistinen A.I.-äly (esim. neuroverkkoreaktioiden mallintaminen) ja maadoitetut empiriset interventiot, kuten käyttäytymismuuton terapia. Veroja korostetaan myös kulttuuristen ja yhteiskunnallisten kontekstien merkityksessä.

Malli on laajasti sovellettavissa opetusjärjestelmiin, terveydenhuoltoon, organisaatiokulttuuriin, markkinointiin ja poliittiseen toiminnan analysointiin. Ihminenkäyttäytymisen perusmalleihin sisältyy aihehdus‑tulos‑järjestelmät, tiedostamattomat yllätykset, sekä motivaatio-sektorit, jotka tekevät alan tutkimuksista monitieteisen ja jatkuvasti kehittyvän.