häivähdyksen

Häivähdys on suomalainen substantiivi, jolla tarkoitetaan hyvin pientä, epämääräistä aistimusta, näkyä tai vaikutelmaa. Se viittaa usein johonkin lyhytaikaiseen, kevyesti havaittavissa olevaan tai hämärään, kuten valon välähdystä, hajua tai tunnelmaa, joka ei täsmällisesti määriteltynä tunnu kokonaisena ilmiönä.

Käyttö ja merkitys ovat laajoja. Häivähdys voi liittyä fyysisiin aisteihin, esimerkiksi "häivähdys tuoksusta" tai "häivähdys valosta", sekä abstraktimpiin kokemuksiin, kuten "häivähdys jännitteestä" tai "häivähdys nostalgiaa". Se kuvaa usein jotakin, joka tuli mieleen tai havaittiin pienenä, väliaikaisena vaikutelmana, ilman että se täysin määrittyy. Kirjallisuudessa ja kriittisessä kirjoittamisessa häivähdys on tunnetila, aiheen luonteen tai ympäristön epätarkka, mutta huomattava piirre.

Häivähdyksen genetiivissä muoto on häivähdyksen, jota käytetään ilmaisemaan suhdetta tai omistussuhdetta: esimerkiksi "häivähdyksen merkitys" tai "käytön häivähdyksen aika" tarkoittaen mahdollisten tulkintojen kokonaisuutta. Monikossa kyse on muodoista "häivähdykset" ja niiden genetiivimuodoista.

Lähestymistavoiltaan häivähdys on usein kuvailullinen keino luoda ilmapiiria, viittaa johonkin väliaikaiseen ja epävarmaan sekä antaa tilaa tulkinnoille. Sen vastineita ovat esimerkiksi vilahdus, viive tai vihjaus, mutta häivähdys säilyttää erityisesti sen keveyden ja epäselvyyden vivahteen.