hyväksyminen

Hyväksyminen on suomalainen sana, joka tarkoittaa toiminnan tai tilan kehittymistä, jossa jotakin otetaan vastaan, todetaan todeksi tai annetaan lupa. Se voi viitata sekä kognitiiviseen tunnustamiseen että viralliseen suostumukseen. Sana muodostuu verbistä hyväksyä ja -minen-nimisestä nominalisoinnista, joka viittaa teon tai prosessin tekemiseen.

Hyväksyminen ilmenee eri tasoilla. Yksilötasolla se voi tarkoittaa itsensä tai toisen hyväksymistä – esimerkiksi itsensä, muiden tai erilaisten identiteettien hyväksyntä ja arvojen tunnustaminen. Sosiaalisessa kontekstissa puhutaan usein yhteisön tai ryhmän hyväksynnästä, eli siitä että joku tulee osaksi ryhmää tai hänen ideansa saa myönteisen vastaanoton. Oikeudellisissa ja hallinnollisissa yhteyksissä hyväksyminen viittaa lupien, päätösten tai todistusten antamiseen: esimerkiksi viranomainen antaa hyväksynnän hakemukselle tai sopimukselle.

Käsitteen merkitys voi liittyä sekä myönteisiin että neutraalisti merkityksiin: hyväksyminen voi merkitä yhdenmukaistamisen, todentamisen tai hyväksymisen prosessia, jossa jokin ehdotus, vaatimukset tai käytännöt hyväksytään virallisesti tai sosiaalisesti. Vastakohtana on hylkääminen, jonka kanssa hyväksyminen muodostaa vastavuoroisen prosessin päätöksentekoon.

Käytössä yleisiä ilmauksia ovat esimerkiksi tutkimus- ja kehitystyössä käytävä hyväksyntäprosessi, viranomaisten antama hyväksyntä sekä itsensä ja muiden hyväksyntä osana hyvinvointia ja arvojen ilmaisua. Hyväksyntä ja hyväksyntä-termien vivahteet voivat vaihdella kontekstin mukaan.

---