hypotonisessa

Hypotonisessa tilassa tarkoitetaan tilaa, jossa lihasjäykkyys ja lihasten resistanssi passiivisiin liikkeisiin ovat normaalia alhaisemmat. Hypotoniaa kuvaillaan usein lapsen floppina olemuksena, jossa päätä ja vartaloa ei pystytä tukemaan normaalisti, ja motorisen kehityksen viivästyminen voi ilmetä jo varhaisessa vaiheessa. Lihasjäykkyyden puute ei sinänsä kerro syystä, vaan se on oire moninaisista tiloista.

Hypotonia jaetaan yleensä keskushermostosta (keskusperäinen) ja perifeerisestä (lihasin tai motoneuroni- tai neuromuskulaarisen liittymävaiheen) lähteestä johtuvaan. Keskushermoston hypotonia voi liittyä muun muassa kehityksen viivästymiseen, aivovammoihin, synnynnäisiin sairauksiin tai geneettisiin poikkeavuuksiin. Perifeerinen hypotonia voi johtua esimerkiksi lihassairauksista, motorisen neuronin vaurioista, neuromuskulaarisista sairauksista tai aineenvaihduntatauteista. Monien tilojen taustalla voi olla useita tekijöitä; joskus syy jää selville vasta myöhemmin, joskus sitä ei löydy.

Oireet ja löydökset vaihtelevat. Tyypillisiä ovat alhainen lihasjännitys, heikot refleksit, heikko päänhallinta, motorisen kehityksen viivästykset sekä maksimaalisen lihasvoiman rajoittuminen passiivisten liikkeiden aikana. Diagnostinen arvio sisältää kliinisen tutkimuksen, perhe- ja sairauttaustakertomuksen sekä tarvittaessa neurokuvantamisen, geneettiset testit ja metabolisen paneelin. Hoito perustuu syyn löytämiseen ja voi sisältää fysioterapiaa, toimintaterapiaa, ruokinta-avun tarvetta sekä hoitoa taustalla oleviin sairauksiin. Ennuste riippuu taustalla olevasta syystä ja varhaisen hoidon tavoitteena on usein kehityksen tukeminen ja viiveiden minimoiminen.