hypotireoidisuuden

Hypotireoidisuus on tila, jossa kilpirauhasen tuottama kilpirauhashormoni ei riitä elimistön tarpeisiin. Se vaikuttaa yleensä kokonaisaineenvaihduntaan ja energiatasoihin sekä moniin elintoimintoihin. Primaarinen hypotyreoosi tarkoittaa, että kilpirauhanen itse ei tuota tarpeeksi hormonia ja yleisin syy on autoimmuninen kilpirauhastulehdus eli Hashimoto-tauti. Keskushermostasta johtuva hypotyreoosi on sekundaari (keskushermostan, aivolisäkeen tai hypotalamuksen sairaudet).

Syitä on useita: autoimmuuninen kilpirauhastulehdus, jodinpuute, kilpirauhassyöpäleikkaus tai sädehoito, sekä eräät lääkkeet (esim. litium, amiodaroni). Vähemmän tavallisia ovat synnynnäiset viat ja harvinaisemmat kilpirauhasen tai aivolisäkkeen toiminnan vauriot. Hoitamaton hypotyreoosi voi kehittyä asteittain ja aiheuttaa pitkäaikaisia komplikaatioita kuten korkeaa veren kolesterolia, sydän- ja naisasioiden riskejä sekä kylmän sietokyvyn heikkenemistä.

Oireet voivat vaihdella ja kehittyä hitaasti: väsymys, kylmän sietokyvyn heikkeneminen, painonnousu, ummeutus, kuiva iho, hiustenlähtö, turvotus, ummetus sekä mielialan muutokset ja kognitiivinen hidastuminen. Säännöllinen erityisesti naisilla esiintyvä raskas tai epäsäännöllinen kuukautiskierto voi liittyä tilaan.

Diagnoosi perustuu verikokeisiin: primaarissa hypotyreoosissa tyreoidea-stimulaatiotaso (TSH) nousee ja vapaa T4 laskee; keskushermosta johtuvassa muodossa TSH voi olla normaalin tai matala, mutta vapaa T4 on matala. Autoantikroppaita (anti-TPO) voidaan osoittaa autoimmuunisesta taudista. Tutkimukset sekä kliininen kuva ohjaavat hoitoa.

Hoito on elinikäistä ja useimmiten runsasta kilpirauhashormonia korvaavaa levotyroksiinia (T4). Annostus yksilöllistetään ja säädetään 6–8 viikon välein tavoitteena normaali TSH-arvo. Yliherkkyys- tai iäisille sekä raskauden aikana annosta voidaan tarvita muuttamaan. Seuranta on osa hoitoa: TSH ja vapaa T4 tulisi kontrolloida säännöllisesti vakaassa tilanteessa 6–12 kuukauden välein.