hypertermofiilsetest

Hypertermofiiliset ovat eliöitä, jotka menestyvät äärimmäisen korkeissa lämpötiloissa, tyypillisesti yli 80 °C, ja joiden kasvun optimi sijoittuu noin 80–110 °C:n välille. Suurin osa niistä kuuluu arkeoneihin (Domain Archaea), mutta joukossa on myös bakteeriryhmiä. Ne elävät erityisesti hydrotermisissä venttiileissä, kuumissa lähteissä sekä syvissä geotermisissä ympäristöissä, joissa lämpötila ja paine ovat korkeat. Osa hypertermofiileistä sietää hapettomia oloja, toiset tarvitsevat pienen määrän happea.

Kasvu ja metabolia: Monet hypertermofiilit ovat kemioauto- tai kemioorganoauto- trofeja; energianlähteinä käytetään esimerkiksi vetyä tai rikkivedyn sekä rikkivetyyn liittyviä yhdisteitä. Hiilenlähteenä ne voivat hyödyntää hiilidioksidia tai orgaanisia yhdisteitä. Suurin osa on anaerobeja tai mikroaerofilejä, mutta osa voi kasvaa sekä hapettomissa että pienissä määrissä happea sisältävissä oloissa.

Molekyylitasolla: Hypertermofiilit ovat kehittäneet lämpötilaa kestävät proteiinit ja entsyymit sekä DNA:n stabilointia tehostavia mekanismeja, kuten reverse gyrasea. Arkeaaliset solukalvot koostuvat usein tetra- ja monolipidien kaltaisista yhdisteistä, mikä parantaa kalvon stabiilisuutta korkeissa lämpötiloissa.

Merkitys ja sovellukset: Tutkimus hypertermofiileistä valaisee elämän sopeutumiskykyä äärimmäisissä oloissa sekä maapallon ulkopuolisen elämän mahdollisuutta. Bioteknologiassa näiden eliöiden lämpötilakestävät entsyymit, kuten DNA-polymeraasit Pyrococcus- ja Thermococcus-lajeilta, ovat tärkeitä työkaluja korkean lämpötilan prosesseissa.

Esimerkkejä: Pyrococcus, Thermococcus, Methanopyrus, Archaeoglobus.