hybriditeetti

Hybriditeetti tarkoittaa ilmiötä, jossa kaksi toisistaan eriytynyttä lajia, alalajia tai populaatiota lisääntyy keskenään ja tuottaa hybridejä. Hybridi on yksilö tai jälkeläinen, jonka perimä sisältää kummankin vanhemman genomista alkuperää. Hybriditeetti voi esiintyä luonnossa sekä ihmisen tuottamissa risteytyksissä, ja sen seuraamukset vaihtelevat elinvoimaisuudesta ja lisääntymiskyvystä riippuen geneettisestä yhteensopivuudesta.

Lisääntymisen yhteydessä on useita esteitä. Ennen hedelmöitystä kutsutaan prezygotisiksi esteiksi, kuten eroava kukinta-aika, käyttäytyminen tai rakenteelliset erot, jotka estävät siementämisen. Hedelmöityksen jälkeen postzygotiset esteet voivat ilmestyä: hybridi voi olla elinvoimainen mutta steriili tai ei pysty tuottamaan toimivia jälkeläisiä. Joissakin tapauksissa hybridejä syntyy ja ne voivat sopeutua ympäristöönsä, kunnes geneettinen epäsopu tai ympäristötekijät rajoittavat menestystä.

Kasvi- ja eläinmaailmassa hybriditeetti on keskeinen sekä evoluution että soveltavan biologian kannalta. Vaatimattomissa kasveissa hybridi- ja polyploidiayhteydet ovat yleisiä ja voivat johtaa uusiin lajeihin. Kasvinjalostuksessa hybridejä käytetään satoon, taudinkestävyyteen ja säänkestävyyteen liittyvien ominaisuuksien parantamiseen. Luonnossa hybriditeetti voi edistää geneettistä monimuotoisuutta, mutta voi myös johtaa geneettiseen sekoittumiseen tai outbreeding-depressioon, jolloin alkuperäisten lajien asema heikkenee.

Hybridi- ja introgressioprosessit ovat tärkeitä tutkimuskohteita genetiikassa, ekologisessa tutkimuksessa ja lajinhoidossa.