hybridisaatiosta

Hybridisaatio on ilmiö, jossa kaksi erilaista alkuperäistä komponenttia yhdistyy uudenlaisen kokonaisuuden muodostamiseksi. Termiä käytetään useilla tieteenaloilla, erityisesti biologiassa, genomiikassa ja kemiassa. Siinä voidaan puhua sekä luonnollisista prosesseista että ihmisen ohjaamasta yhdistämisestä.

Biologinen hybridisaatio tarkoittaa kahden lajin tai alalajin risteyttämistä. Syntyviä hybridejä voi ilmetä luonnossa tai jalostuksessa. Hybridisaatio vaikuttaa perimään ja ominaisuuksiin, ja tulokset vaihtelevat: osa hybrideistä on hedelmällisiä, osa ei. Kasveissa hybridisaatio on yleistä ja voi johtaa polyploidaatioon, mikä kasvattaa geneettistä monimuotoisuutta. Eläimillä hybridius on harvinaisempaa ja usein hedelmällisyyden rajoituksia.

DNA-hybridisaatio on molekyylibiologian menetelmä, jossa kaksi nukleiinihappoa sitoutuu toisiinsa ja voidaan mitata niiden samankaltaisuutta. Sitä on käytetty taksonomiassa, geneettisissä tutkimuksissa sekä mikrobiologiassa. Nykyään sekvensointipohjaiset menetelmät ovat yleisimpiä, mutta DNA-hybridisaatio on historiallisesti ollut keskeinen väline genomien vertailussa.

Kemiallinen hybridisaatio viittaa orbitaleiden muotoon ja kemiallisen sitoutumisen ilmiöihin. Atomi- ja molekyylitasolla hybridisaatio muodostaa hybridorbitaaleja (esimerkiksi sp3-, sp2- ja sp-hybridisaatio), jotka vaikuttavat molekyylin geometriin ja reaktiivisuuteen.

Hybridisaatio on keskeinen käsite sekä evoluutiossa ja jalostuksessa että molekyylien rakenteen ja toimintojen ymmärtämisessä. Se kuvaa erilaisten komponenttien yhteenliittymistä ja uusien ominaisuuksien syntyä.