homeopatiasta

Homeopatia on 1700-luvulla kehitetty vaihtoehtoinen lääketieteen suuntaus, jonka loi saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann. Sen keskeiset periaatteet ovat samanlaisuuden lain ja potentioinnin yhdistelmä. Samanlaisuuden lain mukaan aine, joka terveellä ihmisellä aiheuttaisi tiettyjä oireita, voidaan ajatella hoitavan vastaavia oireita sairastavalla. Potentiointi tarkoittaa, että laimennuksia ja voimakkaita ravisteluita käytetään uskomuksena vahvistaa lääkkeen vaikutusta.

Valmisteet ovat usein nestemäisiä tai rakeita, joita annetaan suun kautta. Laimennustasot voivat olla niin suuria, että alkuperäisen aineen molekyylien määrä on käytännössä nolla. Homeopaattiset valmisteet valmistetaan usein erittäin pieninä pitoisuuksina, joita markkinoidaan yksilöllisesti potilaan oireiden mukaan.

Käyttö ja näyttö ovat kiistanalaisia. Homeopatiaa käytetään erilaisten lievien oireiden sekä joidenkin kroonisten tilojen lievittämiseen, mutta tutkimukset eivät ole osoittaneet selkeää hyötyä verrattuna plaseboon. Useimmat järjestelmälliset katsaukset toteavat, että homeopatian tehokkuus ei ylitä sattumanvaraista vaikutusta, ja sen käytöstä vakavien sairauksien hoidossa suositellaan harkittavaksi toisenlaisten, näyttöön perustuvien hoitojen rinnalla tai ennen hoitopäätöstä huomattta potilaan tilannetta.

Lainsäädäntö ja käytäntö vaihtelevat maittain. Euroopassa ja muualla homeopaattiset valmisteet voivat olla laillisia lääkkeiksi luokiteltuja tuotteita, mutta sääntely ja vaatimukset eroavat alueittain.

Yhteenvetona homeopatia on historiallisesti merkittävä, mutta sen kliinistä tehokkuutta sairauksien hoidossa ei yleisesti pidetä tieteellisesti vahvistettuna.