historiantutkimus

Historiantutkimus on tieteenala, joka tutkii menneisyyttä systemaattisesti hyödyntäen lähteitä ja niiden kriittistä tulkintaa. Sen tavoitteena on rakentaa luotettavaa ymmärrystä tapahtumien aikaisista rakenteista, toiminnasta ja konteksteista sekä selittää syy-seuraussuhteita eri aikakausien välillä.

Keskeisiä menetelmiä ovat lähdekritiikki, kontekstualointi, kronologia sekä vertaileva historiallinen analyysi. Lisäksi käytetään tilastollisia ja digitaalisen humanismin työkaluja. Lähteitä voivat olla kirjoitetut ja viranomaisasiakirjat, arkeologiset löydöt sekä suullinen perintö; tutkimus painottuu usein yhteiskunnallisiin, poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai uskonnollisiin ilmiöihin.

Historiantutkimus kattaa sekä tapahtumien kuvaamisen että historiankirjoituksen kriittisen tarkastelun eli historiografian tutkimuksen. Menetelmät ja painopisteet vaihtelevat, ja tutkijat voivat lähestyä menneisyyttä eri näkökulmista, kuten sosiaalihistorian, taloushistorian, kulttuurihistorian, ympäristöhistorian sekä digitaalisen humanismin kautta.

Suomessa historiantutkimus kuuluu humanistisiin ja yhteiskuntatieteellisiin tutkimusaluihin. Siinä yhdistyvät yliopistollinen tutkimus sekä laajempi yhteiskunnallinen keskustelu. Tutkimuksessa noudatetaan eettisiä periaatteita, kuten lähteiden rehellistä käsittelyä, lähdekritiikkiä sekä moninaisuuden ja kontekstin huomioimista.