hieroglyfijärjestelmiä

Hieroglyfijärjestelmät ovat kirjoitusjärjestelmiä, joissa käytetään kuvallisia merkkejä, hieroglyfejä. Nämä merkit voivat edustaa kokonaisia sanoja, tavuja tai yksittäisiä äänteitä. Muinaiset egyptiläiset kehittivät yhden tunnetuimmista hieroglyfijärjestelmistä, jota käytettiin uskonnollisissa teksteissä, monumenttien kaiverruksissa ja hallinnollisissa asiakirjoissa. Egyptiläiset hieroglyfit olivat monimutkainen järjestelmä, joka yhdisti logogrammeja (sana-merkkejä), fonogrammeja (äänne-merkkejä) ja determinatiiveja (merkitystä selventäviä merkkejä).

Muita hieroglyfijärjestelmiä on ollut eri kulttuureissa. Esimerkiksi minolainen Kreetan saarella käytetty lineaari-A ja lineaari-B kirjoitukset ovat osittain hieroglyfisia tai kehittyneet hieroglyfisistä muodoista. Myös muinaisen Kiinan kirjoitusjärjestelmä, vaikka ei puhtaasti hieroglyfinen, perustuu kuvamerkkeihin, jotka ovat kehittyneet ajan myötä abstraktimmiksi. Näiden järjestelmien opiskelu vaatii usein laajaa kontekstin ja merkkien kehityksen tuntemusta.

Hieroglyfijärjestelmien purkaminen on ollut merkittävä arkeologinen ja kielitieteellinen saavutus. Niiden avulla on voitu ymmärtää muinaisten sivilisaatioiden uskontoja, yhteiskuntia, hallintoa ja historiaa syvällisesti. Merkittävimpänä esimerkkinä Rosetta-kiven löytyminen ja sen avulla tapahtunut egyptiläisten hieroglyfien tulkinta Jean-François Champollionin johdolla.