hexagonaalisuutta

Hexagonaalisuus, tai hexagonality, on termi, jota käytetään kuvaamaan sitä, kuinka suurta osaa aineen rakenteesta ilmentää kuusikulmainen symmetria tai kuusikulmainen kerrospakkaus. Käytännössä se liittyy kiteisten rakenteiden järjestykseen ja erityisesti polytyymiseen kerrosta- tai tasomaisessa pakkauksessa.

Kiteisissä materiaaleissa hexagonaalisuus ilmenee, kun rakenne hyväksyy tai suosii kuusikulmaista (desimaalista) symmetriaa. Tämä näkyy erityisesti polytyymisissä rakenteissa, joissa kerrosten järjestys vaihtelee ja jossa kuusikulmaisen sekä kuutisen (kolmiulotteisen) pakkauksen väliset erot vaikuttavat ominaisuuksiin. Esimerkkeinä mainittakoon puolijohteet ja materiaalit, joissa erilaiset kerrosten toisto- ja sulkeutumistavat johtavat erilaiseen hexagonaaliseen rakenteeseen. Hexagonaalisuutta käytetään paitsi luokituksessa myös rakenteellisten ominaisuuksien selittämiseen.

Polytyymisissä aineissa, kuten joissakin kerroksellisissä puolijohteissa, hexagonaalisuutta käytetään kuvaamaan hexagonaalisen ja kubisen (tai muun) stackingin osuutta rakenteessa. Tämä voi vaikuttaa elektrisisiin ominaisuuksiin, kuten band gapiin, liikkuvuuteen ja oksidiseen reaktioihin sekä mekaanisiin ominaisuuksiin ja anisotropiaan.

Mittaaminen perustuu kehittyneisiin analyyseihin, kuten röntgen- tai elektronidiffaktioihin sekä rakenteen suoraan kuvaaviin menetelmiin (kuten STEM). Niiden avulla voidaan arvioida kerrosten toistuvuuksia ja stackingin prosentuaalista osuutta, mikä määrittää hexagonaalisuuden asteen.

Hexagonaalisuus on keskeinen käsite materiaalitutkimuksessa, kun pyritään ymmärtämään ja suunnittelemaan aineiden ominaisuuksia kuusikulmaisessa järjestyksessä.