happimolekyyliin

Happimolekyyliin on kemiallinen termi, jolla viitataan molekyyliin, joka pystyy luovuttamaan protonin (H+) toiseen molekyyliin. Brønsted–Lowryn määritelmän mukaan happimolekyyli on happona, joka antaa protonin ja muuttuu konjugoituneeksi emäksensä. Arrheniusin määritelmä sijoittaa happamien aineiden toiminnan vesiliuoksiin, joissa happo lisää liuoksen vetyionien (H+) määrää tuottamalla hydronium-ioni H3O+.

Happimolekyylin ominaisuudet ja vahvuus riippuvat sen kyvystä luovuttaa protoni sekä konjugoituneen emäksen stabiilisuudesta protonin luovuttamisen jälkeen. Siksi vahvuus riippuu sekä molekyylin rakenteesta että ympäröivästä liuottimesta. Esimerkiksi kovalenttisesti sidottujen H-ryhmien hakat luovutusprotoni helpottuu, kun vastaanottava emä halkee vastaanottaa protonin. Polyproottiset hapit voivat luovuttaa useamman protonin per molekyyli (esim. H2SO4, H3PO4).

Esimerkkejä happimolekyyleistä ovat sekä epäorgaaniset että orgaaniset: vahvoja happeja kuten HCl, HNO3 ja H2SO4, sekä heikompi happeina CH3COOH (etikkahappo). Polyproottisissa hapoissa molekyyli kykenee luovuttamaan useamman kuin yhden protonin. Happona toimivat molekyylit ovat keskeisessä asemassa happo-emäs reaktioissa, pH:n määrittämisessä, neutraloinnissa ja katalyyseissä sekä biokemiallisissa prosesseissa, joissa protoneja siirretään solujen ja entsyymien välityksellä.