hapetuslääkkeiden
Hapetuslääkkeet, tunnetaan myös hapettimina, ovat kemiallisia aineita, jotka luovuttavat elektroneja tai happiatomeja toiselle aineelle pelkistysreaktiossa. Tämä prosessi, hapettuminen, aiheuttaa toisen aineen hapettumisen eli elektronien tai happiatomien vastaanottamisen. Yleisiä hapetuslääkkeitä ovat muun muassa happi, vetyperoksidi, kaliumpermanganaatti ja halogeenit kuten kloori. Niitä käytetään laajasti teollisuudessa, kuten vedenpuhdistuksessa, valkaisuaineissa ja kemiallisessa synteesissä. Myös luonnossa hapetusreaktiot ovat keskeisiä, esimerkiksi soluhengityksessä, jossa ravintoaineita hajotetaan energian tuottamiseksi hapen avulla. Toisaalta monet tunnetut hapetuslääkkeet voivat olla vaarallisia ja syövyttäviä, ja niiden käsittelyssä on noudatettava varovaisuutta. Epäpuhtauksien poistamiseksi ja desinfiointiin käytetään esimerkiksi klooripohjaisia hapetuslääkkeitä. Tehokkaana hapetusaineena kaliumpermanganaattia käytetään orgaanisissa synteeseissä ja joidenkin myrkkyjen neutraloinnissa.