hapettumisreaktioista

Hapettumisreaktiot ovat kemiallisia reaktioita, joissa yhdisteen hapetusluku kasvaa. Käytännössä tämä tarkoittaa elektronien menettämistä tai hapettimen vastaanottamista. Hapettumisreaktiot kuuluvat osaksi redox-reaktioita, joissa toiset aineet pelkistyvät ja toiset hapettuvat. Elektronien siirto on usein reaktion perusta; hapetinta toimiva aine ottaa vastaan elektronit.

Esimerkkejä: raudan reagointi hapen kanssa johtaa raudan oksidointiin eli ruostumiseen; palaminen kuten metaanin palaminen CH4 + 2 O2 → CO2 + 2 H2O; biologisessa soluhengityksessä glukoosi hapetetaan energiantuotantoon.

Organisissa ja teollisissa oksidoinneissa käytetään monia oksidantteja, kuten O2, peroksideja (esim. H2O2), permanganaattia (KMnO4) tai kromaattia (K2Cr2O7). Hapetuksia voidaan suorittaa sekä täydellisesti että osittain, ja niihin liittyy usein katalyytteja.

Hapetukset ovat keskeisiä teollisuudessa ja ympäristössä: niitä käytetään arvokkaiden yhdisteiden valmistuksessa, samalla kun metallien korroosio ja ilmakehän pilaantumisen kiihdyttäminen voivat olla haittoja. Redox-käyhiä voidaan mitata ja kuvata standardipotentiaalien avulla, jotka kertovat, kuinka helposti yhdiste pelkistyy tai hapettuu. Biologiassa hapetukset mahdollistavat energian talteenoton soluissa ja vaikuttavat moniin kiertotalouden ja ympäristön prosesseihin. Hapettumisreaktiot muodostavat siten perusrakenteen sekä elämälle että teollisuudelle.