hankintamallien

Hankintamallit ovat järjestelmiä tai malleja, joiden mukaan organisaatiot suunnittelevat, kilpailuttavat ja sopivat hankintoja. Niiden tarkoituksena on määritellä, miten tavaroita, palveluita tai rakennus- ja investointityötä hankitaan, sekä varmistaa avoin, tasapuolinen ja kustannustehokas prosessi. Hankintamallit voivat koskea sekä julkisia että yksityisiä hankintoja ja niiden valinta riippuu tarpeesta, riskienjaosta ja markkinatilanteesta.

Yleisimmät hankintamallit

- Avoin menettely: kuka tahansa toimija voi jättää tarjouksen, kun hankintailmoitus on julkaistu. Tämä malli korostaa laajaa kilpailua ja läpinäkyvyyttä.

- Rajoitettu menettely: tarjouskilpailuun valitaan etukäteen soveltuvat tarjoajat, jotka voivat jättää tarjouksen. Tämä on hyödyllinen, kun tarvitaan esivalintaa tai asiantuntemusta.

- Neuvottelumenettely: tarjousvaiheessa käydään neuvotteluja ehdotuksista ja ratkaisuista ennen lopullista valintaa.

- Kilpailullinen vuoropuhelu: käytetään monimutkaisissa tai innovatiivisissa hankinnoissa, joissa lopullista ratkaisua ei ole ennalta määritelty.

- Innovaatiokumppanuus: mahdollistaa uuden ratkaisun kehittämisen yhteistyössä toimittajan kanssa.

- Dynaaminen ostosjärjestelmä: sähköisesti toimiva, jatkuva markkinanäkyvyinen ostostoimi, jossa tarjontaa voidaan kutsua mukaan joustavasti.

- Puitesopimus: pitkäaikainen sopimus tarjontakokonaisuudesta, josta tehdään yksittäisiä tilauksia (call-offs) tarpeen mukaan.

Käyttöönotto ja vaikutukset

Hankintamallit vaikuttavat hankinnan aikatauluihin, kustannuksiin ja riskienhallintaan. Ne edellyttävät selkeitä tarpeiden määritelmiä, teknisiä ja taloudellisia kriteerejä sekä reilua ja läpinäkyvää arvostelua. Suomessa hankintamallit rakentuvat sekä kansallisen lainsäädännön että EU-ohjeistusten pohjalle, mikä korostaa tasapuolisuutta, kilpailua ja oikea-aikaista tiedottamista. Hankintamallit auttavat sekä julkisia että yksityisiä toimijoita saavuttamaan arvojensa ja toimintansa tavoitteita.