halogeenimolekyylejä

Halogeenimolekyylejä ovat kahden tai useamman halogeeniatomin muodostamia molekyylejä, jotka sisältävät vain halogeenialkaloita, kuten fluoria (F), klooria (Cl), bromia (Br), jodia (I) tai astatia (At). Halogeeneilla on yleinen elektronirakenne, jossa niillä on seitsemän ulkoelektronia ja ne ovat siten yksi elektroniä vajaata oktettirajoitusta vastaan. Tämän vuoksi halogeeneillä on taipumus muodostaa kovalenttisia sidoksia toistensa välillä.

Yksinkertaisimmat halogeenimolekyylit ovat diatominen muodot, kuten F₂, Cl₂, Br₂ ja I₂. Näistä fluori (F₂) on kaasumaista huoneenlämpötilassa, kloori (Cl₂) ja bromi (Br₂) ovat kaasuja tai nestemäisiä riippuen lämpötilasta, ja jodi (I₂) on kiinteää. Astati (At) on radioaktiivinen ja esiintyy luonnossa niin vähän, ettei sen molekyylimuotoja ole tutkittu laajasti. Halogeenimolekyyleissä atomit sitoutuvat toisiinsa kovalenttisella sidoksella, jossa kukin atomi jakaa yhden elektronin toisen kanssa täyttääkseen oktettinsä.

Halogeenimolekyylit ovat reagoivia ja voivat hajoa valon tai lämmön vaikutuksesta. Esimerkiksi kloori (Cl₂) hajoaa valon vaikutuksesta ja muodostaa vapaita klooriatomeja, jotka ovat erittäin reaktiokykyisiä. Bromi ja jodi ovat vähemmän reaktiokykyisiä kuin kloori, mutta edelleen aktiivisia kemiallisissa reaktioissa. Halogeenimolekyylejä käytetään teollisuudessa desinfiointiaineina, hapettimina ja kemiallisten reaktioiden katalyyttinä. Niillä on myös merkittäviä sovelluksia laboratoriotutkimuksissa ja orgaanisessa synteesissä.