hajureseptoreihin

Hajureseptoreihin viitataan hajuaistin reseptoriproteiineihin, joita esiintyy hajuepiteelissä sijaitsevissa hajuerosoluissa. Ne kuuluvat G‑proteiinikytkentäisiin reseptoreihin (GPCR). Jokainen hajuerosolu ilmentää yhtä hajureseptorigeeniä, ja suuren OR‑geeniperheen ansiosta ihmisellä on lukuisia hajujen havaitsemiseen vaadittavia reseptoreita. Ihmisen genomissa on noin 400 funktionaalista olfactory receptor -geeniä sekä runsaasti pseudogeenejä; lajista riippuen määrät vaihtelevat.

Kun hajumolekyyli sitoutuu reseptoriin, aktivoidaan G_olf‑proteiinia, joka käynnistää adenyylaattisyklaasi III:n. Tämä nostaa cAMP:n pitoisuutta, mikä avaa cyclic‑nucleotide‑gated-kanavat ja johtaa depolarisaatioon. Ca2+-tulo aktivoi Ca2+-herkät kloridikanavat, mikä vahvistaa signaalin laukaisemaa toimintapotentiaalia. Signaali siirtyy hajuerosoluista eteenpäin kohti aivoja, ja hajureseptorien aksonit projisoituvat glomeruleihin hajupään alueella. Sama reseptorityyppi yhdistyy yhteen tai muutamaan glomerulusryhmään, muodostuen chemotopiseen karttaan, josta tieto etenee edelleen hajuaistin keskuksiin.

Hajureseptoreiden monimuotoisuus mahdollistaa hajujen tunnistamisen monin tavoin: sama haju voi aktivoida useita reseptoreita ja erilaiset hajut voivat sitoa samoja reseptoreita. OR‑reseptoriperheen laajuus on yksi suurimmista GPCR‑perheistä, ja lajikohtaiset erot sekä pseudogeneiden määrä heijastavat hajujen evolutiivista kehitystä.