haarautuvuus

Haarautuvuus on yleistermi, joka kuvaa ilmiötä tai rakennetta, jossa jokin osa voi jakautua kahteen tai useampaan alahaaraan, reittiin tai toiminnalliseen osaan. Sen tunnuspiirteitä ovat sekä määrä (haaroja syntyy) että rakenne (miten haarautuminen tapahtuu). Haarautuvuutta voidaan tarkastella eri yhteyksissä ja mittaamis- sättä riippuen kontekstista.

Biologiassa ja botaniikassa haarautuvuus viittaa kasvillisuuden ja kasvutapojen rakenteeseen. Esimerkiksi oksat, verisuonijärjestelmät ja valon keräävän lehvästö muodostavat haaroittuvan verkoston. Haarautumisaste voi vaihdella lajien ja yksilöiden välillä sekä ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Haarautuvat rakenteet ovat usein optimaalisia resurssien, kuten vettä ja valo), jakamiseen.

Matematiikassa ja tietojenkäsittelytieteessä haarautuvuus liittyy polkujen ja tilojen jakautumiseen. Branching factor tarkoittaa solmun tuottamien seuraajien lukumäärää. Haarautuvat tietorakenteet, kuten puut ja hakualgoritmit, kokevat päätöspisteitä, joissa reitit haarautuvat eri vaihtoehkoihin. Lisäksi tietojen säilyttämisessä ja algoritmien suunnittelussa haarautuminen vaikuttaa suorituskykyyn ja syvyyteen.

Epidemiologiassa ja populaatiotutkimuksessa haarautuvuus kuvaa yksilöiden tuottamien seuraajien määrää ja lepää usein haarautuvuuden mallien, kuten Galton–Watsonin prosessin, varassa. Näitä malleja käytetään esimerkiksi taudin leviämisen tai perimän ilmentymien tarkasteluun.

Lyhyesti: haarautuvuus on laaja käsite, joka kuvastaa rakenteita ja ilmiöitä, joissa jokin osa jakaantuu useampiin osiin tai polkuihin eri konteksteissa.