häiriönsuojaa

Häiriönsuoja, tai häiriönsuojaus, tarkoittaa toimenpiteitä ja rakenteita, joiden avulla estetään sähkömagneettisen häiriön pääsy elektronisiin laitteisiin sekä minimoidaan laitteen tuottama häiriö ympäristöön. Tavoitteena on varmistaa laitteen toimintakyky häiriöolosuhteissa sekä noudattaa säädösten ja standardien vaatimuksia.

Keskeisiä keinoja ovat suojakotelot ja Faraday-kotelot sekä tehokas maadoitus, suodatus ja johdotuksen suunnittelu. Piirilevyillä huomioidaan oikea layout, herkistä ja häiriöalttiista signaaleista eriytetyt alueet sekä oikosulkujen ja häiriönlähteiden rajoittaminen. Ferrite-kierteet, EMI-suodattimet ja decoupling-kondensaattorit pienentävät sekä vastaanotetun että lähtevän häiriön vaikutuksia. Lisäksi käytetään shielded-kaapeleita ja asianmukaisia liittimiä sekä suunnittelussa minimoidaan maadoitus- ja palautusreitit, joihin häiriö helposti leviää.

Standardit ja testaus määrittelevät sekä lähettävän että vastaanottavan laitteen raja-arvot. Kansainvälisesti keskeisiä ovat CISPR 22/32 (emissio) sekä EN 55022/55032; immuniteetin osalta EN 55024 ja CISPR 24. EMC-testeissä noudatetaan IEC 61000-4-x-sarjaa, kuten IEC 61000-4-3 (radiatiivinen immuniteetti), IEC 61000-4-4 (nopeat transientit) ja IEC 61000-4-6 (johtimellinen). Tuotteet on suunniteltu ja testattu näiden vaatimusten mukaisesti.

Häiriönsuoja on tärkeä kaikissa elektroniikkatuotteissa, erityisesti kuluttajalaitteissa, teollisuusmittausjärjestelmissä, automaatiossa, terveydenhuollon laitteissa sekä ilmailu- ja autoelektroniikassa. Suunnittelun tulisi aloittaa jo varhaisessa vaiheessa, jotta kokonaiskustannukset pysyvät hallinnassa ja säädösten noudattaminen varmistuu.