gravuuriprosessit

Gravuuriprosessit ovat menetelmiä, joilla kuviot, tekstit tai kuvioinnit siirretään kappaleen pinnalle poistamalla tai muokkaamalla materiaalia. Niitä käytetään teollisuudessa, koru- ja taidealoilla sekä tuotannossa, jossa pysyvä merkintä tai koristeellinen kaiverrus tarvitaan. Gravuuriprosessit jaetaan tyypillisesti mekaanisiin, kemiallisiin ja laserperustaisiin menetelmiin.

Mekaaninen kaiverrus käyttää kovia työkaluja, kuten kaiverrin- ja jyrsimityökaluja sekä hienostuneita käsityökaluja tai CNC-koneita. Materiaalia voi olla metalli, puu, lasi tai muovi, ja kuva syntyy leikkaamalla, upottamalla tai syventämällä pintaa. Prosessi vaatii taitoa ja tarkkuutta, mutta tuottaa kestävän, syvän tai ohutsaumaisen jäljen, joka kestää kulutusta ja aikaa.

Kemiallinen etsauksessa (etsaus) pinnalle levitetään vastus, jonka avulla haluttu kuvio eristetään muista alueista. Materiaali altistetaan hapettavalle tai elektrolyyttiselle aineelle, jolloin esiin tulevat syövyttävät vaikutukset. Tämä mahdollistaa monimutkaiset reunat suurissa sarjoissa ja soveltuu erityisesti metallien sekä piirilevyjen kuviointiin. Prosessi voi olla herkkä tarkkuudelle ja ympäristövaikutuksille, jolloin valvonta ja asianmukaiset turvallisuustoimenpiteet ovat tärkeitä.

Laserkaiverrus käyttää korkeapaineen tai tiheän lasersäteen pystymän ablaationa tai sulaamiseen pinnan muokkaamiseen. Materiaalit kattavat metallit, lasi, puu, akryyli ja joitakin muoveja. Edut ovat ei-kosketteleva prosessi, kyky tallentaa monimutkaisia kuvioita sekä korkea tarkkuus, mutta siihen liittyy lämpövaikutuksia, syvyyden hallinnan rajoituksia ja materiaalikohtaisia pullonkauloja.

Gravuuriprosessien valinta riippuu käyttötarkoituksesta, halutusta syvyydestä, tuotantomääristä ja materiaalista. Ne tarjoavat sekä koristeellisuutta että identifiointia tukevaa merkintää.