granulariteetti

Granulariteetti kuvaa järjestelmän yksiköiden kokoa tai sen, kuinka yksityiskohtaista tietoa järjestelmässä on. Se kertoo, kuinka suuria tai pieniä erottuvia yksiköitä ovat ja kuinka paljon hajontaa niiden välillä on. Korkea granulariteetti tarkoittaa paljon, pienikokoisia yksikköjä—eli hienorakeista—ja siten suurempaa tarkkuutta; matala granulariteetti tarkoittaa suurempia yksiköitä ja vähemmän tarkkaa kuvaa.

Tietotekniikassa granulariteetti liittyy esimerkiksi prosessien tai datan jaettavien osa-alueiden pienuuteen. Hienorakeinen (fine-grained) parallelismi jakaa työn pieniin, usein itsenäisiin tehtäviin, mikä voi parantaa suorituskykyä tasaisella kuormituksella, mutta lisää synkronointi- ja muistikulutusta. Karkearakeinen (coarse-grained) parallelismi jakaa työn suurempiin osiin, mikä vähentää koordinointia mutta voi johtaa tehon epätasaisempaan hyödyntämiseen.

Datatason granulariteetti kuvaa, kuinka yksityiskohtaista tieto on tallennettu. Esimerkiksi tietovarastossa faktojen granularity määrittelee, nähdäänkö jokainen tapahtuma yksittäisenä rivinä vai vain päivittäisen yhteenveton. Pienempi granularity eli tarkempi detaili mahdollistaa tarkemmat analyysit, isompi granularity voi puolestaan vähentää tallennustilaa ja yksinkertaistaa raportointia.

Mittauksissa granulariteetti liittyy mittausvälineen resoluutioon. Korkea resoluutio antaa pienet askeleet ja tarkan mittauksen, mutta tuottaa enemmän dataa sekä suuremman tallennus- ja käsittelykuorman.

Materiaalien ja geologian kontekstissa granulariteetti kuvaa rakeiden kokoa ja niiden jaottelua. Rakeisuuden ominaisuudet, kuten virtaavuus, puristuskyky ja läpäisevyys, riippuvat rakeiden koosta ja jakautumisesta.

Granulariteetti on keskeinen suunnittelukriteeri useissa sovelluksissa. Sopiva taso riippuu tavoitteista, kustannuksista ja suorituskyvyn vaatimuksista: liian korkea granularity voi lisätä hallinta- ja tallennuskustannuksia, liian matala voi menettää olennaisen tarkkuuden.