grampositiivsete

Grampositiiviset bakteerit ovat bakteeriryhmä, joka säilyttää kristallvioletin värin Gram-värjäyksessä. Tämä johtuu soluseinän rakenteesta: niillä on paksu peptidoglykani-kerros sekä teikoihappoja ja lipoteikoihappoja, eikä niiltä tavallisesti löydy ulkoista lipidikalvoa, kuten Gram-negatiivisilla bakteereilla.

Soluseinän paksu peptidoglykani-kerros sekä teikoihappojen läsnäolo antavat rakenteelle sekä mekaanista kestävyyttä että spesifisiä serologisia ominaisuuksia. Tämä rakenne erottaa grampositatiiviset bakteerit Gram-negatiivisista, joilla on ohut peptidoglykani ja ulkoinen kalvo.

Esimerkkejä grampositiivisista bakteereista ovat Staphylococcus-, Streptococcus- ja Enterococcus -suvut sekä Bacillus-, Clostridium-, Listeria- ja Corynebacterium -suvut. Mycobacterium-suvussa on mykolihappoja; ne voivat käyttäytyä Gram-positiivisesti mutta vaativat acid-fast -värjäystä erottuakseen selvästi.

Kliininen merkitys on suuri: grampositiiviset bakteerit voivat aiheuttaa iho-, hengitystie- ja veritautia; MRSA ja VRE ovat merkittäviä resistenttejä kantoja. Diagnoosi aloitetaan usein Gram-värjäyksellä, jota seuraavat kulttuuri-, biokemialliset sekä molekyylidiagnostiikan testit. Hoito riippuu lajista ja resistenssistä; beetalaktaamit sekä makrolidit ovat tyypillisiä, mutta resistenssit kuten MRSA ja VRE rajoittavat vaihtoehtoja.

Teollisuus ja ympäristö: grampositiiviset bakteerit ovat tärkeitä maitohappobakteereja sekä fermentaatioprosesseissa käytettäviä organismeja; esimerkiksi Bacillus- ja Lactobacillus-lajit ovat keskeisiä.