grafiittikynä

Grafiittikynä on perinteinen kirjoitus- ja piirtotyökalu, jonka ydin muodostuu grafiittijauheesta ja savea sisältävästä massasta. Ydin on upotettu puu- tai muovikuoreen; yleisimmin käytetty kuori on setripuusta. Kynän muoto on tavallisesti kuusikulmainen, mutta myös pyöreitä versioita valmistetaan.

Ytimen kovuus ja viivan tummuus määräytyvät seoksen grafiittisaveen suhteella. Käytetyimpiä kovuusluokkia ovat H-, F- ja B sekä niihin liittyvät yhdistelmät, kuten HB. H-kynät ovat kovempia ja jättävät vaaleamman viivan, B-kynät pehmeämpiä ja tummempia; F on keskivahva.

Valmistuksessa grafiittijauhe sekoitetaan saveen, jolloin syntyy grafiittipasta, joka muotoillaan ohuiksi putkiksi tai levyiksi ja sijoitetaan kuoren sisään. Ytimen päihin kiinnitetään usein liima, ja kynä voidaan varustaa pyyhkimällä eli kumipäällä. Kynän käyttömukavuutta lisäävät tasainen pinta ja hyvä tasapaino.

Historia: Grafiittikynän käyttö juontaa juurensa 1500-luvulle Englannin Borrowdalen alueelle, jossa grafiittiesiintymät mahdollistivat kynien valmistuksen. Nimi “lyijykynä” johtuu varhaisesta erehdyksestä luun kaltaisesta ytimestä; grafiitti ei sisällä lyijyä.

Käyttö: Grafiittikynät ovat yleisiä sekä kirjoittamiseen että piirtämiseen. Erilaisten kovuuksien avulla voidaan hallita viivan tummuutta ja varjostusta; tulos riippuu materiaalin ja kärjen sekä paperin laadusta.