gipsissä

Gipsi, suomeksi gipsi, on pehmeä kalsiumsulfaattimineraali, jonka kemiallinen koostumus on CaSO4·2H2O. Se esiintyy usein valkoisina tai läpikuultavina massoina ja rakeisina kivilahkoina. Gipsi on sekä luonnonmateriaali että teollisuudessa jalostettava raaka-aine, ja sitä hyödynnetään laajasti rakennusteollisuudessa sekä lääketieteessä.

Luontaisesti gipsi syntyy usein, kun meriveden suolanpoistotuotteita kertyy sedimentteihin. Sen käsittelyyn kuuluu kalkinointi, jossa gipsi lämpötilassa menettää osan vesistään ja muuttuu plaster-of-Parisiksi eli CaSO4·0.5H2O:ksi. Tätä ainetta kutsutaan yleisesti jipsiksi, ja sen fyysiset ominaisuudet tekevät siitä helppokäyttöisen sekä muottamisen että kuivaseinien valmistamisen kannalta.

Käyttökohteita on useita. Rakennusalalla gipsiä käytetään rakennuslevyissä, kuten gipsilevyissä, sekä perinteisessä laastissa ja koristelussa. Sileä ja kohtuullisen kevyt materiaali soveltuu sekä veistosten että mallien valaistuun muottaukseen. Medisiinessa ja hammaslääketieteessä käytetään plaster-of-Parisia ja sen kaltaisia gipsi-tuotteita potilaiden valokuvaukseen, ortopediaan sekä hammasmallien valmistukseen. Kun puhutaan tilanteesta “gipsissä”, viitataan yleensä ihmiseen, joka on saanut jalan, käsivarren tai muun ruumiinjäsenen kiinnitettäväksi kipsillä immobilisaatiotarkoituksessa.

Turvallisuusnäkökohdissa gipsi on pääosin turvallinen, mutta pölyä syntyessä se voi ärsyttää hengitysteitä ja ihoa. Kipsin märkätila vaatii kuivumisen ja säännöllisen ilmanvaihdon sekä asianmukaisen huollon ja kastumisriskien välttämisen.