geolokaatioon

Geolokaatio tarkoittaa prosessia tai kykyä määrittää laitteen, henkilön tai esineen maantieteellinen sijainti. Sijaintia voidaan arvioida useilla menetelmillä: GNSS-pohjaisella navigoinnilla, kuten GPS:llä, GLONASSilla ja Galileolla, joka tarjoaa yleensä tarkan ulkoilman sijainnin; Wi‑Fi-verkkojen signaaleilla sekä tukiasemien ja solutornien tiedoilla voidaan täydentää sijaintia sisätiloissa tai alueilla, joilla satelliittinavigointi on rajoitettua; IP-osoiteperusteinen geolokaatio sekä Bluetoothin ja muiden sensorien avulla kerätty tieto antavat usein karkeaa mutta nopeasti saatavilla olevaa sijaintitietoa.

Tarkkuus vaihtelee suuresti riippuen menetelmästä ja ympäristöstä. GPS ulkona voi tarjota metreissä mitattavaa tarkkuutta, kun taas sisätiloissa tarkkuus voi heikentyä huomattavasti; IP-pohjainen geolokaatio antaa tyypillisesti epävarmemman sijainnin, usein laajempaa kattavuutta. Sijaintitietoja kerätään ja päivitetään useista lähteistä, kuten kartoista, tukiasemista ja käyttäjän antamasta sensoridatasta, ja ne voivat olla osa suurempaa paikkatietoaineistoa.

Käyttökohteita ovat karttapalvelut, paikallinen haku, liikenteen ja logistiikan optimointi sekä sovellukset kuten geofencing ja personoitu sisältö. Geolokaatio on keskeinen osa paikkatietoon perustuvia palveluita (location-based services), joita käytetään sekä kuluttaja- että yritysratkaisuissa.

Yksityisyys ja lainsäädäntö ovat keskeisiä: geolokaatio voi paljastaa henkilötietoja, minkä vuoksi EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) vaatii asianmukaista oikeutusta, läpinäkyvyyttä ja käyttäjän suostumusta sekä mahdollisuuden hallita tai estää sijaintitiedon keräämistä. Haasteita ovat signaalin häiriöt, väärä sijainti, tietoturvariskit sekä datan ajantasaisuus. Lyhyt historia: geolokaatio on kehittynyt 1990-luvulta lähtien IP‑pohjaisista menetelmistä GNSS:n ja älypuhelimien yleistyessä 2000-luvulla.