generativisuuteen

Generativisuus (generativity) on kielitieteellinen ja kognitiivinen käsite, jolla tarkoitetaan järjestelmän kykyä tuottaa tai ymmärtää rajaton määrä ilmaisuja rajallisten sääntöjen ja periaatteiden avulla. Generatiivisen kieliopin varhaisvaiheessa Noam Chomsky esitti, että kielellä on syvempi rakenne, jota kuvaa joukko muodollisia sääntöjä ja muotoiluprosesseja, joiden avulla suuret lausemäärät voidaan muodostaa. Tärkeä on ajatus kompetenssista (tietotaito kieliopista) eikä kielen päivittäinen käyttö (performance). Keskeinen käsite on universal grammar, yleinen kielioppi, jonka oletetaan piilevän kaikissa kielissä ja rajoittavan kielten mahdollista rakennetta.

Generatiiviset lähestymistavat ovat vaikuttaneet sekä kielitieteen teoriaan että kognitiiviseen tutkimukseen sekä tekoälyn ja luonnollisen kielen käsittelyn (NLP) alalla. Mallintamalla kieliopillisia rakenteita ja siirtosääntöjä voidaan analysoida, miten ihmiset oppivat kieliä ja miten uudenlaisten lauseiden merkitys syntyy. Minimalistinen ohjelma, esitelty 1990-luvulla, pyrkii yksinkertaistamaan rakenteita ja selittämään “miksi” tietyt ilmaisut ovat kielessämme mahdollisia.

Generatiivisuudelle on esitetty kritiikkiä, erityisesti innatismin ylilyöntiä ja kielten oppimisen monimutkaisuuden selitykseksi. Kehitteillä on vaihtoehtoisia näkemyksiä, kuten konstruktiivinen kielioppi ja käytäntöön perustuvat lähestymistavat, sekä neurolinguistiikan ja koneoppimisen tulokset, jotka painottavat tilastollisia ja kontekstuaalisia malleja. Nykyisin tutkimuksessa yhdistellään generatiivisen peruslähtökohdan kanssa data- ja tilastopohjaisia menetelmiä.