funduskopiassa

Funduskopia (funduskopia) on silmän pohjan tutkimus, jonka avulla arvioidaan verkkokalvo, näköhermon pää sekä makula ja muut posterior segmentin rakenteet. Se on keskeinen osa silmälääketiedettä ja sitä käytetään sekä terveydentilan kartoittamiseen että sairauksien diagnosointiin ja seurannan tarkoituksiin.

Tutkimusmenetelmät voivat olla suoria tai epäsuoria. Suora funduskopia (direct ophthalmoscopy) käyttää kädessä pidettävää ophthalmoscopea, ja tuloksena on suurennetumpi mutta pienempi näkyvä kuva. Epäsuora funduskopia (indirect ophthalmoscopy) hyödyntää ulkoista valonlähdettä ja kondenssilinssiä (esim. 20 diopter), jolloin nähtävissä on laajempi alue ja mahdollisuus liikuttaa silmää tutkimuksen aikana. Klinikoilla käytetään myös slitti-lampin yhteydessä tehtävää funduslinssiä (kuten 78D tai 90D) apuna. Usein pupilli laajennetaan (mydriasia) näkyvyyden parantamiseksi, mutta tutkimus voidaan tehdä myös ilman laajentamista joillakin tekniikoilla.

Indikaatiot ovat moninaiset: diabeteksen retinopatia ja hypertensiivinen retinopatia, verkkokalvon irtauma, makula- ja muut retinapohjan sairaudet sekä glaukooman seuranta. Funduskopia voidaan toteuttaa yksittäisenä tutkimuksena tai osana laajempaa silmäsairauksien arviointia; kuvantaminen ja angiografiset tutkimukset täydentävät usein harkittuja.

Turvallisuus: tutkimus on yleisesti turvallinen. Mahdollisia väliaikaisia oireita voivat olla valoarkuus tai ohimenevä näön kirkastumisen puute mydriasin jälkeen; vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia. Historiaan liittyen funduskopian juuret ulottuvat 1800-luvulle Helmholtzin aikaan, ja nykyiset menetelmät yhdistävät perinteen sekä moderneja tekniikoita.