fiktio

Fiktio on kirjallisuuden ja tarinankerronnan laji, joka perustuu mielikuvitukseen eikä pelkästään faktoihin. Suomenkielisessä käyttössä fiktio kattaa romaanit, novellit, näytelmät sekä elokuva- ja televisiotuotantoon kirjoitettavat käsikirjoitukset sekä muut tarinamuodot, joissa tapahtumat ja henkilöt ovat suurelta osin keksittyjä.

Fiktio eroaa tietokirjallisuudesta ja journalismista: sen tarkoituksena on viihdyttää, herättää ajatuksia tai tutkia inhimillisiä teemoja fiktiivisten maailmojen kautta. Teokset käyttävät kerrontatekniikoita kuten eri näkökulmia, epäluotettavaa kertojaa ja symboliikkaa.

Muodot ja genret: fiktio kattaa sekä kirjallisen fiktion että genrefiktion, kuten tieteiskirjallisuuden (tieteiskirjallisuus), fantasian ja rikos-/jännitysfiktion. Suomessa yleisiä muotoja ovat romaani, novelli ja näytelmä; näillä on omat konventionsa ja lukijakunnan odotuksensa.

Historia ja kieli: Fiktio-sana on peräisin latinankielisestä fictio-sanasta ja saapui suomeen ruotsin kautta. Suomalaista fiktiokirjallisuutta kehitettiin 1800-luvulta lähtien osana maailmanlaajuista kertomaperinnettä, ja siihen ovat vaikuttaneet sekä kotimaiset että käännöskirjallisuuden tekijät. Tunnettuja suomalaisia fiktio-teoksia ovat Väinö Linnan Tuntematon sotilas, Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, Tove Janssonin Muumit ja Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi.

Merkitys: Fiktio on keskeinen osa kulttuuria, kirjallisuutta, elokuvaa ja teatteria, ja sen kenttä laajenee digitaalisissa medioissa sekä uusissa narratiivisissa muodoissa.