ferriittimateriaaleja

Ferriittimateriaalit ovat joukko keraamisia ferromagneettisia yhdisteitä, joiden yleinen kaava on yleensä MFe2O4, missä M on metalli-ioni. Ne ovat tunnettuja magneettisista ominaisuuksistaan ja laajasta käyttötarkoituksestaan elektroniikassa ja sähkötekniikassa. Ferriitit ovat tyypillisesti sähköisesti eristäviä tai puolijohtavia, mikä on merkittävä etu verrattuna metalleihin, joissa sähkönjohtavuus voi aiheuttaa ei-toivottuja häviöitä korkeilla taajuuksilla.

Ferriittien magneettiset ominaisuudet johtuvat niiden kiderakenteesta ja metalli-ionien spinien vuorovaikutuksesta. Ne voidaan jakaa karkeasti kahteen pääluokkaan: pehmeisiin ja koviin ferriitteihin. Pehmeät ferriitit, kuten mangaanisinkki- ja nikkelisinkkiferriitit, magnetoituvat ja demagnetoituvat helposti. Niitä käytetään yleisesti muuntajien ytiminä, keloissa ja antenneissa korkeiden taajuuksien sovelluksissa niiden pienen häviöominaisuuden ja korkean permearkbiliteetin vuoksi.

Kovat ferriitit, kuten bariumferriitti ja strontiumferriitti, ovat huonommin magnetoituvia ja demagnetoituvia, mutta ne säilyttävät magneettisuutensa voimakkaasti ulkoisen magneettikentän poistamisen jälkeen. Tästä syystä niitä käytetään pysyvien magneettien valmistuksessa esimerkiksi kaiuttimissa, sähkömoottoreissa ja magneettisissa erottimissa. Ferriittimateriaalit ovat kustannustehokkaita ja niitä on saatavilla monenlaisissa muodoissa, mikä tekee niistä erittäin käyttökelpoisia monissa teollisissa sovelluksissa.