etämittausten

Etämittausten tarkoittavat mittauksia, joissa havainto tai data kerätään kohteesta etäältä ilman suoraa fyysistä kontaktia. Mittauksia voidaan suorittaa ilmateitse, ilmasta käsin tai maastasta käsin, ja ne perustuvat eri sensorien käyttöön: optiset ja infrapuna-alueen kamerat, radiometriset mittarit, LiDAR, tutka (SAR) sekä muut aktiiviset tai passiiviset järjestelmät. Datan keräys voi tapahtua satelliiteilta, lentokoneilta tai droneilta sekä kiinteiltä maastoasemilta.

Etämittausten tärkeimpiä osa-alueita ovat kuvantaminen ja spektrinen mittaus sekä erilaiset signaalipohjaiset mittaukset. Optiset ja multispektri-/hyperspektrikamerat antavat informaation maanpinnan värin ja heijastuvuuden perusteella; LiDAR tuottaa kolmiulotteisia etäisyyskarttoja; radar SAR taas toimii esimerkiksi sään sietokyvyn ansiosta pilvisillä alueilla. Datan käsittelyyn kuuluu radiometrinen ja geometrinen korjaus, atmosfäärikorrektio sekä georeferointi; mittaustiedon yhdistäminen muuhun aineistoon mahdollistaa monipuoliset kartoitukset ja analyysit.

Sovelluskohteita ovat maankäytön kartoitus, metsätalous, maatalous sekä vesistöjen seuranta, ilmaston tutkimus ja hätätilanteiden tilannearvio. Etämittausten etuja ovat laaja kattavuus, toistettavuus ja turvallisuus sekä kyky tukea pitkän aikavälin seurantaa; rajoituksia ovat mittaustarkkuuden riippuvuus sensorista, sääolosuhteista ja kalibroinnista sekä tietomäärien käsittelyn tarpeet.