etäisyysvektoriprotokollissa

Etäisyysvektoriprotokollat, tunnettu myös nimellä distance-vector routing protocols, ovat reititysprotokollia, joita käytetään tietoverkoissa reittitietojen vaihtamiseen reitittimien välillä. Tärkein periaate etäisyysvektoriprotokollissa on se, että jokainen reititin mainostaa koko reititystauluaan naapurireitittimille. Tämä taulu sisältää tiedon verkon kustakin kohteesta, etäisyydestä kyseiseen kohteeseen ja seuraavasta hypystä kohteeseen.

Näitä protokollia kutsutaan etäisyysvektoreiksi, koska ne perustuvat kahdenlaiseen tietoon: etäisyyteen kohteeseen (yleensä hyppyjen määrä) ja vektoriin eli suuntaan, johon paketti tulisi lähettää seuraavaksi kyseiseen kohteeseen pääsemiseksi. Reitittimet päivittävät reititystaulujaan jatkuvasti vastaanotettujen päivitysten perusteella. Jos reititin havaitsee lyhyemmän reitin johonkin kohteeseen, se päivittää oman taulukkonsa ja mainostaa tätä uutta, lyhyempää reittiä naapureilleen.

Yksi tunnetuimmista etäisyysvektoriprotokollista on RIP (Routing Information Protocol). Toinen esimerkki on IGRP (Interior Gateway Routing Protocol), vaikka se onkin vanhentunut. Etäisyysvektoriprotokollat ovat suhteellisen yksinkertaisia toteuttaa ja ymmärtää, mutta ne voivat kärsiä hitaasta konvergenssista eli siitä, että kaikki reitittimet saavuttavat saman näkemyksen verkon topologiasta päivitysten jälkeen. Ne voivat myös olla alttiita silmukoille tietyissä verkon konfiguraatioissa.