etäisyydenmittausmenetelmiä

Etäisyydenmittausmenetelmät kattavat laajan kirjon teknologioita ja havainnointitapoja, joilla määritetään kahden pisteen välinen etäisyys. Valinta menetelmästä riippuu usein mitattavan etäisyyden suuruudesta, vaaditusta tarkkuudesta ja käyttöympäristöstä. Lyhyitä etäisyyksiä voidaan mitata esimerkiksi tarkkuusviivaimilla, joiden asteikko on yleensä millimetrein tai sentein jaettu. Myös erilaiset mittanauhat, teräksiset tai kangasmateriaalista valmistetut, ovat yleisiä rakentamisessa ja muissa käytännön sovelluksissa. Nämä perustuvat suoraan lineaariseen mittaukseen.

Keskimääräisillä etäisyyksillä, kuten huoneen tai kiinteistön rajojen mittaamisessa, käytetään usein elektronisia etäisyysmittareita. Nämä laitteet hyödyntävät valoa tai radioaaltoja. Laser-etäisyysmittarit lähettävät lasersäteen kohteeseen ja mittaavat siitä heijastuneen säteen paluuseen kuluvan ajan, jonka perusteella etäisyys lasketaan. Saman periaatteen mukaisesti toimivat myös ultraääni-etäisyysmittarit, jotka lähettävät äänipulsseja.

Pitkiä etäisyyksiä, kuten maantieteellisten pisteiden tai taivaankappaleiden välistä etäisyyttä, mitataan monimutkaisemmin. Geodeettisessa mittauksessa käytetään triangulaatiota ja trigonometrisia menetelmiä, joissa tunnetuista pisteistä ja kulmista lasketaan tuntemattomia etäisyyksiä. Tähtitieteessä etäisyyksiä määritetään muun muassa parallaksin avulla, jossa kohteen havaittu asema muuttuu havaitsijan liikkuessa. Myös punasiirtymä tarjoaa tietoa kaukaisempien galaksien etäisyyksistä. Satelliittipohjaiset navigointijärjestelmät, kuten GPS, mahdollistavat myös korkean tarkkuuden etäisyysmittaukset maantieteellisessä kontekstissa hyödyntämällä satelliittien lähettämiä radiosignaaleja ja triangulaatiota.