etuliitteistä

Etuliitteet, eli etuliitteistä, ovat sanan alussa lisääntymällä yhdistyviä Morfeemeja, jotka muuttavat sanan merkitystä tai osastoa. Ne ovat sananmuodostuksen väline, jossa merkitys joko negatiivistuu, täsmentyy tai laajenee. Finno-Ugric kielissä etuliitteet ovat vähemmän asuntoa kuin jälkiliitteet; suomen kielessä ne ovat siksi erityisen huomioitavia, mutta ne ovat silti rajatumpi osa päivittäistä sanastoa. Etuliitteet voivat olla perinnöllisiä tai laina-aineksia ja ne esiintyvät usein teknisillä tai vanhemmilla sanoilla sekä joissain tavanomaisen sanaston harvinaisemmissa muodostelmissa.

Suomen kontekstissa etuliitteet ovat ammatillisesti vähäisempiä ja usein derivatiivisen sananmuodostuksen välineitä. Niiden tehtävänä on muun muassa negointi, ajallinen tai tilallinen vivahde sekä precendenttien tai korostuksen ilmaiseminen. Tavallisia funktioita ovat esimerkiksi: negatiiviset etuliitteet, kuten epä-, ilmaisten kieltävää tai päinvastaista merkitystä; etuliitteet ennakko- ilmaisevat etukäteen tai ennenaikaisuutta; sekä yli- ja ali- ilmaisemaan ylittäviä tai alapuolisiä käsitteitä.

Esimerkkejä suomen kielen etuliitteistä: epä- onnistuessa tarkoittaa negatiivista arvoa (epäonnistua); ennakko- tieto tarkoittaa esivalmisteltua tietoa (ennakkotieto); yliopisto ilmentää "yli-"-merkitystä (yliopisto); aliarvostaa kuvanalaisella aliarvostuksella (aliarvostaa). Uudet etuliitteet ovat harvinaisempia kuin uudet suffixit, ja niitä esiintyy lähinnä teknisissä tai lainasanoissa sekä joidenkin yhdyssanojen kokoonpanossa.

Etuliitteet voivat kokea soinnin ja yhdistymisen muutoksia sanavartalon ja etuliitteen rajalla, mutta ne ovat tyypillisesti rajatumpi ilmiö kuin jälkiliitteet.