etäisyysriippuvuudesta

Etäisyysriippuvuus, tunnettu myös nimellä etäisyysriippuvainen häiriö tai kaukoriippuvuus, on psykologinen käsite, joka kuvaa taipumusta tuntea voimakasta emotionaalista epämukavuutta tai ahdistusta, kun on fyysisesti erossa läheisistä ihmissuhteista. Tämä tila ei ole virallisesti tunnustettu mielenterveyden häiriö psykiatrisissa diagnoosijärjestelmissä kuten DSM-5. Sen sijaan se liitetään usein läheisriippuvuuden tai kiintymyssuhdemallien ongelmiin.

Henkilö, joka kokee etäisyysriippuvuutta, voi tuntea jatkuvaa tarvetta olla yhteydessä kumppaniinsa tai läheisiinsä, peläten hylkäämistä tai yksin jäämistä. Tämä voi ilmetä pakonomaisena viestittelynä, jatkuvana huolenpitona toisen hyvinvoinnista tai vaikeutena sietää pieniäkään fyysisiä tai emotionaalisia etäisyyksiä. Stressi ja ahdistus voivat lisääntyä huomattavasti, kun erossaolo pitkittyy tai on odottamattoman pitkä.

Etäisyysriippuvuuden taustalla voi olla varhaisia kokemuksia kiintymyssuhteissa, kuten turvattomuutta tai epäluotettavuutta vanhempien tai huoltajien kanssa. Nämä kokemukset voivat johtaa aikuisiän malleihin, joissa henkilö pyrkii jatkuvasti varmistamaan toisen läsnäolon ja hyväksynnän. Hoitokeinoja voivat olla terapia, erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia tai kiintymyssuhdeperusteinen terapia, jotka auttavat tunnistamaan ja muuttamaan epäterveitä ajatusmalleja ja käyttäytymistä.