esterimuotoja

Esterimuotoja, eli esterejä, ovat orgaanisia yhdisteitä, joissa karboksyylihappo on muodostanut esteröidyn sidoksen alkoholin kanssa. Yleisessä rakenteessa on R-CO-O-R', eli karbonyyliryhmä yhdistää happi- ja alkoholisidoksen kautta muodostuvan esterisidoksen.

Syntetisointi ja reaktiot. Yleisimmän esteröinnin menetelmä on Fischer-esteröinti: karboksyylihappo reagoi alkoholin kanssa happikatalyytin avulla, jolloin muodostuu esteri ja vesi. Muita menetelmiä ovat reaktiot karbonyylikloridien kanssa, sekä transesteröinti esterien välillä. Esterien hydrolyysi palauttaa alkuperäiset komponentit: happoympäristössä tapahtuva hajoaminen tuottaa karboksyylihapon ja alkoholin, emäksisessä ympäristössä syntyy emäksinen suola ja alkoholi (saponifikaatio).

Nimi ja luokittelu. Esterien nimeäminen perustuu sekä alkoholin että karboksyylihapon osiin: alkoholin osa esitetään etuliitteellä (esim. metyyl-, etyyl-), ja karboksyylihapon osa päättyy -oateiksi. Esimerkeiksi muodostuu erilaisia alkyl- ja arylesterimuotoja, joiden ominaisuuksiin vaikuttavat sekä alkoholin että hapon ominaisuudet.

Käyttö ja merkitys. Esterimuotoja käytetään laajasti liuottimina, hajuste- ja makuaineina sekä monien materiaalien (kuten polymeerien) valmistuksessa. Luonnossa ne esiintyvät esimerkiksi lipideissä, öljyssä ja monissa kasviaromeissa. Biodieselin tuotannossa esterien translataatio ja transesteröinti ovat keskeisiä vaiheita.

Ominaisuudet ja turvallisuus. Estereilla on usein riippuvainen polaarisuus ja joillakin niistä on vivahteikkaita, makeita tuoksuja. Ne ovat yleisesti herkkiä hydrolysoitumaan kosteudessa; on tärkeää huomioida syttyvyys ja mahdolliset iho- ja hengitystieärsytykset.