erotusherkkyydestä

Erotusherkkyys, suomeksi myös erotusahdistus tai hylkäämisen pelko, viittaa voimakkaaseen tunteelliseen reaktioon, joka ilmenee, kun henkilö on erossa tai kokee olevansa vaarassa joutua eroon hänelle tärkeästä henkilöstä. Tämä voi ilmetä ahdistuksena, pelkona, suruna ja jopa fyysisinä oireina. Erotusherkkyys on yleisempää lapsilla, mutta se voi esiintyä myös aikuisilla.

Sen taustalla voi olla useita tekijöitä, kuten kiintymyssuhteen laatu vanhempien ja lapsen välillä, aikaisemmat kokemukset menetyksistä tai hylkäämisestä, tai persoonallisuuden piirteet. Erotusherkkyys ei ole itsessään sairaus, mutta sen voimakas ilmenemismuoto voi aiheuttaa merkittävää kärsimystä ja vaikeuttaa arjessa toimimista. Joskus erotusahdistus voi olla osa laajempaa ahdistuneisuushäiriötä, kuten erotusahdistushäiriö.

Erotusherkkyyden oireita voivat olla muun muassa jatkuva huoli eron mahdollisuudesta, vastahakoisuus tai kieltäytyminen menemästä kouluun tai muualle ilman läheistä henkilöä, univaikeudet, painajaiset eroon liittyen, sekä fyysiset oireet, kuten päänsärky tai vatsakipu, kun ero uhkaa.

Hoito riippuu oireiden vakavuudesta ja taustalla olevista syistä. Lapsilla perheen ja päiväkodin/koulun yhteistyö on usein tärkeää. Psykoterapia, erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia, voi auttaa henkilöä käsittelemään pelkojaan ja kehittämään selviytymiskeinoja. Myös turvallisen kiintymyssuhteen vahvistaminen on keskeistä.