erottuvuudet

Erottuvuudet on suomenkielinen termi, joka kuvaa sitä, kuinka hyvin kaksi tai useampi kohde, luokka tai signaali voidaan erottaa toisistaan. Sana juontuu verbistä erottaa, ‘eroittaa’ tai ‘erottua’. Erottuvuutta käytetään kuvaamaan discriminointikykyä tai separabiliteettia eri yhteyksissä: mitä suurempi erottuvuus, sitä helpompi kohteet voidaan tunnistaa, luokitella tai erottaa.

Käyttökonteksteja on monia. Psykologiassa ja kognitiotieteissä erottuvuutta mitataan esimerkiksi discriminointikynnyksillä, tarkkuudella tai vastaavilla tehtävillä. Visuaalisessa ja auditiivisessa havaitsemisessa erottuvuus tarkoittaa sitä, kuinka selkeästi kuvatut tai kuullut erot havaitaan. Lingvistiikassa erottuvuus liittyy äänteiden kontrastien havaitsemiseen: phonemien erottuvuus määrittelee, miten äänteiden ero vaikuttaa merkitykseen. Tilastotieteessä ja koneoppimisessa erottuvuus kertoo, miten hyvin ominaisuudet erottavat luokat, mikä vaikuttaa luokittelun suorituskykyyn. Mittareita ovat etäisyydet feature-tilassa, konfusio matriisi sekä luokittelun erottuvuuden mittarit kuten Fisherin discriminantti tai ROC-käyrän AUC. Erottuvuus on usein kontekstista riippuvaista: samaa kohdetta saatetaan pitää erottuvana joissain tilanteissa mutta ei toisissa, ja häiriöt tai havainnointitekijät voivat heikentää erottuvuutta.