eristysvastuksia

Eristysvastukset ovat eristeen vastus sähköjohtimien ja toistensa sekä mahdollisesti maadoituksen välillä. Sitä kutsutaan usein eristysvastusmittaukseksi, ja tulokset ilmoitetaan usein megaohmeina (MΩ). Korkea eristysvastus viittaa hyvään eristykseen ja vähäiseen vuotokohtaan, kun taas matala arvo voi kertoa kosteutta, likaa, vaurioita tai eristeen ikääntymistä.

Mittaaminen tapahtuu jännitteettömässä tilassa käyttämällä eristysvastusmittaria tai megohm-mittaria. Testijännite riippuu sovelluksesta ja laitteiston nimellisjännitteestä, tyypillisesti 100–1000 V DC. Mittausten kohteena voivat olla sähköasennukset, kaapelit, sähkölaitteet sekä moottorit ja muuntajat. Mittatulokset tulkitaan soveltuvien standardien ja valmistajan ohjeiden mukaan; käytännössä suurempi arvo osoittaa parempaa eristystä.

Käyttökohteet ja huolto: Eristysvastusmittauksia tehdään sekä käyttöönoton yhteydessä että säännöllisissä huolloissa, sekä tuotteen tai järjestelmän tarkastusten yhteydessä vesierän, kosteuden tai vaurion epäiltäessä. Testein pyritään varmistamaan, ettei eristevuotokohtia esiinny, mikä voisi johtaa sähköiskuun tai palovaaraan.

Tekijät ja rajoitteet: Eristysvastukseen vaikuttavat lämpötila, kosteus, likaantuminen, käyttöolosuhteet, ikä sekä eristeen materiaali. Mittaustulokset voivat poiketa todellisesta kunnosta olosuhteiden ja mittausmenetelmän mukaan; siksi eristysvastusmittauksia käytetään osana kokonaisarviointia, eivät yksinomaisena mittarina.

Liittyvät termit: eristysvastusmittaus, megohm-mittari, dielectrical withstand (hipot) test.