erillisyydentuntemus

Erillisyydentuntemus on subjektiivinen kokemus siitä, että on erillinen, rajallinen ja omillaan oleva yksilö suhteessa muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Sana koostuu erillisyydestä (eriyttämis- ja rajojen kokemisesta) sekä tuntemuksesta (aistinnasta ja tietoisuudesta). Käsite esiintyy sekä filosofiassa ja fenomenologiassa että psykologiassa, joissa se liittyy minäkäsitykseen, identiteettiin ja henkilökohtaisten rajojen muodostamiseen.

Käytännössä erillisyydentuntemusta voidaan tarkastella sekä yksilön sisäisenä kokemuksena että kulttuuristen ja sosiaalisten rakenteiden tuloksena. Se ilmenee arjessa esimerkiksi itsenäisenä päätöksentulona, yksityisyyden suojelemisen tarpeena tai tunteena siitä, että ympäröivä yhteisö ei täysin määritä yksilön olemassaoloa. Toisaalta se voi korostua sekä positiivisesti — auttaen rajojen asettamisessa ja autonomian ylläpitämisessä — että haasteellisesti, esimerkiksi kokemuksena eristyneisyydestä tai vieraantumisesta.

Kritiikissä erillisyydentuntemusta on pidetty osin kulttuurisena konstruktiona, joka heijastaa enemmän yksilökeskeisiä arvoja kuin jokaiselle yhteiskunnalle yhteistä perusolosuhdetta. Tutkimuksessa sen käsitteellinen tarkastelu on usein laadullista, ja tulkinnat voivat vaihdella kieli- ja kulttuuriyhteyksien mukaan.

Lähikäsitteitä ovat minän kokemus, identiteetti, yksilöllisyys sekä minän ja maailman välinen raja. Katso myös: minän teoria, identiteetti ja yhteisöllisyys.