erillisrahoitusta

Erillisrahoitus tarkoittaa rahoitusta, joka on osoitettu tiettyyn tarkoitukseen tai projektille ja joka poistuu yleisestä budjetista erillisellä määrärahoituksella. Tällainen rahoitus voi tulla julkisista, yksityisistä tai sekamuotoisista lähteistä ja se on usein sidottu hakemukseen, soveltuvuuteen ja ennalta asetettuihin tavoitteisiin. Erillisrahoituksen ominaispiirteisiin kuuluvat kohdentaminen, aikataulutus sekä vaatimukset varojen käytön läpinäkyvyydestä ja tulosraportoinnista. Sitä myönnetään muun muassa tutkimus- ja kehitysprojekteihin, infrastruktuurihankkeisiin, kulttuurityöhön tai koulutusohjelmiin.

Rahoitusprosessi sisältää hakumenettelyn, sopimuksen ja varojen käytön seurantaan liittyvät velvoitteet sekä loppuraportoinnin. Erillisrahoitus eroaa yleisestä budjetista sekä toimintamäärärahoista, joissa varat jakautuvat suurelta osin yleisen suunnitelman mukaan ilman vahvasti kohdistettuja tavoitteita. Erillisrahoituksen etuja ovat sen mahdollistama tulosperusteinen kohdentaminen ja selkeä vaikuttavuus sekä vaatimukset erityisedellytysten täyttämisestä, kuten aikataulutus ja tulosmittaus. Haasteita voivat olla hallinnollinen taakka, rajoitettu joustavuus sekä se, että käyttökelpoiset menot on usein määritelty tarkasti etukäteen.

Esimerkkejä erillisrahoituksesta ovat valtion lisäbudjetin erillisrahastot, EU-hankerahoitukset sekä tutkimus- ja kehitysprojektien apurahat. Erillisrahoituksen tarkoituksena on tukea kohdistettuja, tavoitteellisia toimintoja sekä lisätä rahoituksen läpinäkyvyyttä ja tuloksellisuutta.