erikoislääkäriin

erikoislääkäriin on suomalaisen kielen illatiivinen muoto sanasta erikoislääkäri, joka tarkoittaa erikoisalaa harjoittavaa tai erikoistunutta lääkäriä. Siinä yhdistyy sekä termi että suunta: kyseessä on kontakti tai siirtymä kohti erikoissairaanhoitoa. Yhteydessä puhutaan usein siitä, että potilas ohjataan tai hakeudutaan erikoislääkäriin esimerkiksi tutkimusten tai hoidon tarpeen vuoksi.

Käyttö terveydenhuollossa: Suomessa potilas voi saada lähetteen perusterveydenhuollosta erikoislääkärille, kun yleisten tutkimusten ja hoidon jälkeen tarvitaan syvällisempää osaamista tai erikoiskohtaisia tutkimuksia. Termi erikoislääkäriin esiintyy sekä muodollisissa ilmaisutavoissa (lähete erikoislääkäriin) että arkipäiväisessä puheessa (mennään erikoislääkäriin). Esimerkkejä: Potilas ohjattiin erikoislääkäriin. Tarvitsen ajan erikoislääkäriin sairauden selvittämiseksi. Hakeutuminen erikoislääkäriin voi koskea monia aloja, kuten kardiologiaa, dermatologiaa, neurologiaa ja gyneokologiaa.

Koulutus ja asema: Erikoislääkäri on lääkäri, joka on suorittanut erikoistumiskoulutuksen (erikoistumisopinnot) valitsemallaan erikoisalalla. Koulutus kestää useita vuosia ja lopussa vastaanotetaan erikoislääkärin pätevyys. Ennen erikoistumista moni lääkäri toimii esimerkiksi perusterveydenhuollossa tai akuuttilääketieteessä, ja erikoistuminen mahdollistaa syvällisemmän hoitotyön omalla alalla.

Yhteenveto: erikoislääkäriin ei ole erillinen virallinen organisaatio, vaan kielessä käytetty ilmaisemaan suunnan tai yhteyden erikoislääkärin vastaanotolle tai erikoishoidon piiriin. Se kuvaa sekä kieliopillista rakennetta että terveydenhuollon käytännön polkua kohti erikoisosaamista.