erikoiskäsite

Erikoiskäsite on suomalaisessa kielessä termi, joka nimeää käsitteen, joka on erityisen rajattu tiettyyn asiantuntijuuden alueeseen. Tällaiset termit ovat tyypillisesti tuttuja vain alan ammattilaisille tai opiskelijoille, ja niiden merkitys voi poiketa arkikielessä käytetystä sanasta. Erikoiskäsite voi kuvata konseptin ominaisuuksia, ilmiöitä tai menetelmiä, joille on annettu tarkka määritelmä kyseisessä kontekstissa.

Ne muodostuvat usein alan sanastossa: ne voivat syntyä uusina lainasanoina, käännöserimmin tai suomenkielisin keinoin yhdistämällä sanoja. Käytössä ne sidotaan vahvaan kontekstiin, esimerkiksi tieteellisessä julkaisussa, standardissa tai ohjeistuksessa; niiden merkitys selviää parhaiten tarjoamalla määritelmä tai sanastossa oleva selitys.

Erikoiskäsite eroaa yleiskielestä ja kuuluu laajempaan jargon- tai terminologiajoukkoon. Se ei ole aina synonyymi yleiselle termille, vaan voi olla kapea tai tarkennettu ja vaatia alan määritelmiä kontekstissaan. Käyttötilanteissa erikoiskäsite kannattaa määritellä ensiksi mainitessa tai lisätä sanastoon, jotta lukija ymmärtää tarkan merkityksen.

Haasteita syntyy muun muassa siitä, että termien merkitykset voivat vaihdella eri aloilla ja uusia termejä syntyy jatkuvasti. Hyviä käytäntöjä ovat selkeät määritelmät, ajantasaiset sanastot ja viittaukset yhteisiin hierarkioihin tai ontologioihin, jotka helpottavat yhteistä ymmärrystä eri alojen välissä.

Katso myös sanasto, terminologia, ontologia sekä käsitehierarkiat.