epätavanomaisia

Epätavanomaisia on suomen kielen adjektiivin epätavanomainen monikollinen partitiivimuoto, jota käytetään kuvaamaan useita asioita, jotka ovat epätavanomaisia, poikkeavia tai ei-standardeja. Sillä viitataan usein ilmiöihin, ratkaisuihin tai käytäntöihin, jotka poikkeavat yleisestä tavasta tai odotetusta normista.

Etymologia: epätavanomainen muodostuu epä- (not) + tavallinen (ordinary/conventional) + -mainen. Sanan epätavanomaisuus on nominaali muoto, joka viittaa yleiseen vastakohtaan tavanomaisuudelle. Taivutusmuotoja ovat muun muassa epätavanomaisia (monikko partitiivi), epätavanomaisia ratkaisuja sekä epätavanomainen (mies- tai neutri nimenominen).

Käyttö: Epätavanomaisia käytetään sekä muodollisessa että arkipuheessa kuvaamaan asioita, menetelmiä, ideoita tai tuloksia, jotka ovat poikkeavia tai innovatiivisia. Nuanssina se voi viedä neutraalista hieman myönteiseen tai kriittiseen sävyyn riippuen kontekstista. Esimerkkejä ovat epätavanomaisia ratkaisuja, epätavanomaisia menetelmiä ja epätavanomaisia ideoita. Esimerkiksi: Yritys esitteli epätavanomaisia ratkaisuja kustannusten hallintaan; tutkimus paljasti epätavanomaisia tuloksia.

Taivutus ja suhteet: Epätavanomainen taivutetaan tarpeen mukaan: yksikössä nominatiivina epätavanomainen, partitiivissa epätavanomaista, monikossa nominatiivina epätavanomaiset ja partitiivissa epätavanomaisia. Vastineita ovat tavanomainen ja synonyymit kuten poikkeuksellinen tai epätyypillinen.

Lisätiedot: Epätavanomaisia käytetään yleisesti kuvaamaan ei-ainesta laatua, eivätkä ne ole erityinen käsite vaan kielikuva jonkin asian poikkeavuudesta.