epäorgaanisiamolekyylirakenteita

Epäorgaanisia molekyylirakenteita käsittelevä teksti kuvaa epäorgaanisissa yhdisteissä esiintyviä atomien järjestyksiä sekä näiden sidosten ja kolmiulotteisten rakenteiden ilmenemistä. Niihin kuuluu sekä erillisiä molekyylejä että laajentuneita kiinteitä rakenteita, kuten ionisia kiteitä, kovalenttisia verkostoja, metallisia rakenteita sekä koordinaatio- ja klusteriyhdisteitä. Rakenteet määräytyvät useiden sidostyyppien mukaan: ionisella sidoksella, kovalenttisilla sidoksilla, metallisella sidoksella sekä koordinaatiosidoksella, jossa ligandit luovuttavat elektronipareja metallikeskukselle.

Ioniset rakenteet muodostuvat vastakkaisesti varautuneista ioneista ja ne muodostavat säännöllisiä kiteitä, kuten NaCl ja MgO. Kovalenttiset verkostot muodostuvat laajoista sidoksista, joissa atomit jakavat elektroneja; esimerkkejä ovat SiO2 ja timantti. Metalliset rakenteet koostuvat atomien välisestä delokalisoidusta elektronipilvestä ja metallisesta sidoksesta, mikä antaa aineille johtavuutta ja muokattavuutta. Koordinaatioyhdistelmissä keskusmetalli sitoo ligandeja elektronipareilla, ja rakenteet voivat olla oktahedraalisen, tetraedraalisen tai monimutkaisemman geometriaisia.

Esimerkkejä ovat CO2 (lineaarinen molekyyli), SF6 (oktahedraalinen) sekä ioniset ja koordinaatioyhdistelmät kuten NaCl ja [Fe(CN)6]4-. Lisäksi klusteriyhdisteet, kuten Rh6(CO)16, osoittavat metallisten keskusten muodostamia pienempiä, mutta määriteltyjä rakenteita. Tutkimuksessa käytetään röntgenkristallografiaa, IR- ja Raman-spektroskopiaa sekä elektronimikroskopiaa rakenteiden määrittämiseen. Epäorgaaniset molekyylirakenteet ovat keskeisiä materiaalitieteessä, katalyysissä ja elektroniikassa.