epäluulon

Epäluulon on genetiivimuoto sanasta epäluulo, ja sitä käytetään kuvaamaan epäluulon tunnetta tai tilaa. Epäluulo puolestaan tarkoittaa epävarmuutta, epäluottamusta tai epäuskottavuutta suhteessa toisiin ihmisiin, ryhmiin, instituutioihin tai saamaansa tietoon. Etymologisesti sana muodostuu etu- ja luulo -osista: epä- merkitsee kieltävää tai negatiivista, ja luulo tarkoittaa uskomusta tai käsitystä.

Käyttöyhteydet ja vivahteet. Epäluulo ilmenee arjessa, mediankäytössä, politiikassa sekä sosiaalisissa suhteissa. Sillä on sekä kognitiivinen että sosiaalinen ulottuvuus: ihminen voi epäillä toisen motiiveja, lähteiden luotettavuutta tai tapahtumien selityksiä. Epäluulon ilmapiiri voi syntyä toistuvasta epävarmuudesta, virheellisestä informaatiosta tai aiemmista petos- ja harhaanvetoväitteistä. Toisaalta epäluulo voi myös toimia sopeutumisen ja varautumisen mekanismina, kun riskit tai vääriä tietoja on todistettu.

Rajat ja luonne. Epäluuloa ei tule sekoittaa syvään kyynisyyteen tai paranoiaan, mutta liiallinen tai krooninen epäluulo voi heikentää luottamusta ja sosiaalista vuorovaikutusta sekä estää avointa keskustelua. Kielessä epäluulo voidaan ilmaista sekä pehmeästi että kriittisesti, esimerkiksi viittaamalla "epäluulon ilmapiiriin" tai "epäluuloon heränneeseen tulkintaan" antamalla tilaa tieteelliselle tai journaliselle epäilylle.

Saatat löytää epäluulon käsitteen liittyen luottamuksen vastakohtana; sen tutkimus nivoutuu kognitioon, psykologiaan, sosiologiaan sekä viestintään.