epäekvivalentin

Epäekvivalentin isännöi suomalaisessa tieteellisessä kielessä adjektiivin epäekvivalentti genetiivimuotoa. Se viittaa johonkin, joka ei ole ekvivalentti tai samanarvoinen toisen kanssa. Kielessä epäekvivalentti ja sen genetiivimuoto epärepoistuvat käytettäviksi kun puhutaan esimerkiksi hiukkasista, rakenteista tai solualueista, jotka eivät ole suoraan toistensa kaltaisia. Etymologisesti sana muodostuu etuliitteestä epä- (kieltävä merkitys) ja sanasta ekvivalentti, jonka juuret ovat englannin equivalent- ja latinankielisen aequivalentis- kaltaisissa muodossa.

Käyttö tieteellisessä kontekstissa painottuu erityisesti kemian ja fysiikan alueisiin. Epäekvivalentin ilmaisulla voidaan kuvata sitä, että kaksi kohdetta, kuten ydinten tai ryhmien paikkaa molekyylissä, eivät ole magneto- tai kemialliselta ominaisuusarvoltaan identtisiä. Tämä ilmenee usein NMR-spektroskopiassa: epäekvivalentit ydinparit tai ryhmät voivat antaa erilliset signaalit, vaikka ne olisivat samassa molekyylissä. Tällainen epäekvivalens johtuu esimerkiksi stereokemiasta, kääntymisrajoitteista tai ympäristön chiralitystä. Yleisesti sanaa käytetään kuvaamaan diastereotopisten atomien tai ryhmien tilannetta, joiden magnettinen ympäristö ei ole symmetrinen.

Esimerkiksi kaksi vetyatomia ryhmässä CH2, joka sijaitsee stereokeskuksesta, voivat olla diastereotoppeja ja antaa erilliset NMR-signaalit; samoin ympäristön chirality voi tehdä muuten yhdenmukaisista ryhmistä epäekvivalentteja. Sana voi esiintyä myös laajemmin viittaamassa epäekvivalentteihin reaktio- tai funktionaalisiin-ryhmiin molekyylissä, joilla on erilainen kemiallinen käyttäytyminen.

Lisää: ekvivalentti, epäekvivalentti (konsepti), diastereotopismi, enantiotopismi, NMR.