episteemisen

Episteeminen on adjektiivi, jolla viitataan tietoon tai tietoteoriaan (epistemologiaan) liittyviin asioihin. Sitä käytetään yleisesti filosofiassa ja kielitieteessä, mutta sitä sovelletaan myös kognitiivisessa psykologiassa ja tieteiden väreissä, joissa pohditaan tietämisen luonnetta, perusteluja ja totuuden arviointia. Etymologisesti sana juontuu kreikkalaisesta epistēmē- eli tieto -osasta sekä suomalaisesta -inen-loppuisesta adjektiivipäätteestä; englanniksi vastine on epistemic.

Episteeminen liittyy keskeisesti käsitteisiin kuten episteeminen oikeutus (miten väitteelle voidaan antaa pätevä peruste) ja episteeminen modaalisuus (lausumisen suhtautuminen totuuden todennäköisyyteen). Kielessä 'episteemisen' on genetiivinen yksikkö, jota käytetään muotoilluessa ilmauksia kuten episteemisen tiedon luotettavuus tai episteemisen modaalisuuden ilmaisu.

Käytännössä termiä käytetään muun muassa klassisessa epistemologiassa sekä kielitieteellisissä tutkimuksissa, joissa keskitytään siihen, miten puhujan tai kirjoittajan uskomukset, varmuus ja todistusaineisto vaikuttavat väitteiden totuudenilmaisuun. Episteeminen viittaa siis skaalalla olevan subjektiivisen tai kontekstuaalisen aseman tarkasteluun tiedon suhteen.

Ehkäisevät ja kriittiset näkökohdat: episteeminen tarkastelu voi heijastaa kulttuurisia ja kognitiivisia eroja tietämyksen perusteiden tulkinnassa, ja siksi termiä käytetään usein varauksellisesti eri tieteenaloilla. Lisätietoja löytyy epistemologiasta, epistemisestä modaalisuudesta sekä oikeutuksesta tiedossa.